Cerathan puoleen kumartunut mies suoristautuu kuullessaan tytön vastauksen. Hänen ilmeensä ei juuri muutu, mutta silmissä välkähtää ikävä katse. Sitten tunnetila väistyy ja mies katselee Cerathaa jälleen tyynesti. ”Vai niin”, hän tyytyy sanomaan ja pitää pari sekuntia taukoa ennen kuin jatkaa: ”Tiedäthän, miten epärehellisille ihmisille käy, tyttöseni? He voivat kuvitella selviävänsä valheistaan, mutta ennen pitkää heille käy todella…”

Ennen kuin Ceratha saa kuulla mitä valehtelijoille tapahtuu, ovi avautuu jälleen ja kapteeni Keeble kävelee sisälle. Hänen mukanaan sisätiloihin tulee tuulahdus alkutalven viileää ilmaa. Kapteeni vilkaisee sivusilmällä penkillä istuvaa tyttöä ja astelee sitten tämän ohitse, peremmälle majataloon. Huoneen toisella laidalla hän pysäyttää tukevahkon rouvashenkilön, joka osoittautuu majatalonpitäjän vaimoksi ja alkaa vaimealla äänellä neuvotella Cerathalle huonetta. Ja kylpyä, ja ateriaa, ja jos rouva on niin hyvä, että lähettää jonkun katsomaan tytön ruhjeita, on nähkääs tapahtunut onnettomuus… Keskustelu jatkuu hetken aikaa.

Ranold katselee kapteenin selkää tämän puhellessa matroonalle, sitten hän vilkaisee Cerathaan kuin muistaisi tämän jälleen. ”Todella huonosti”, mies lopettaa aiemmin aloittamansa lauseen, kuin keskustelisi säätilasta.

Ceratha pelästyy kun mies katsoo häntä noin. Hän ei varmasti ole tyytyväinen siihen ettei saanut haluamaansa vastausta kysymykseensä. Ceratha nielaisee uudemman kerran ennenkuin herra aloittaa uuden vieläkin uhkaavammalta kuulostavan lauseensa.

Ennenkuin mies ehtii loppuun, Keeble saapuu paikalle. Naisen katse viipyy tässä kun kapteeni vilkaisee häntä. Nopeasti hän kuitenkin kääntää katseensa pois.

”Todella huonosti.” Ceratha kääntää katseensa ylös tähän mieheen joka häntä jälleen puhuttelee. Heidän välilleen syntyy pieni hiljaisuus jonka jälkeen Ceratha saa soperrettua niin hiljaa että vain tämä kuulee: "Sir, uhkailetteko te minua..?"

Mies naurahtaa, nopeasti ja hieman kärsimättömästi. Jos hänen ilmeensä tulkitsisi sanoina, niin teksti voisi olla jotain tätä luokkaa: totta kai tämä on uhkailua, mutta ethän oleta, että myöntäisin sen sinulle ääneen!

”Minä kehotan sinua vain aina ja kaikkialla puhumaan totta, Ceratha, sillä siten kunnon kristittyjen tulee toimia. Erityisesti sinun pitäisi puhua totta niille henkilöille, jotka ovat sinua ylempiarvoisia. Jumalakin rakastaa nöyriä ja niitä, jotka ymmärtävät oman paikkansa.” Ranold pyyhkäisee hiuksiaan. ”Toivottavasti mietit sanojani. Jos me kaksi kohtaamme vielä, niin aion…”

Mies-paralla ei tänään näytä olevan onnea lauseidensa lopettamisen kanssa. Kapteeni Keeble on saanut keskustelunsa käytyä tavernanpitäjän rouvan kanssa ja ilmaantuu jälleen tuttaviensa viereen, yhtä synkeän pidättyvänä kuin aina. Ranold keskeyttää puheensa Cerathalle ja siirtyy puhuttelemaan kapteenia ilman suuria taukoja. ”Kas, sir Donahue, näyttää siltä, että olette saaneet asianne hoidettua majatalonpitäjän kanssa. Jos teillä ei ole minulta mitään kysyttävää, niin jatkan matkaani nyt, kun olen tavoittanut teidät. Me viestinviejät olemme aina kiireisiä, aina tienpäällä…”

”Ei minulla enää ole mitään kysyttävää”, Don vastaa. ”Viestinne oli harvinaisen selvä. Hyvää matkaa siis. Minä vielä varmistan, että tytöstä pidetään täällä hyvää huolta.”

Ranold nyökkää päätään. Ennen lähtöään ja luo pitkän silmäyksen Cerathaan, kuin painaisi tämän piirteet huolellisesti mieleensä mahdollisten tulevien kohtaamisten varalta.

Ceratha katsoo miestä hiukan pelokkaasti ja hämmentyneesti. Kuinka herra joka omaa papinkoulutuksen, puhuu hänelle näin? Eikö hänenlaisten miesten tulisi olla niin sanotusti hyviä ja ymmärtäviä kaikkia kohtaan ennemmin kuin uhkailla?

Naista loukkaa vieläkin enemmän se että mies muistuttaa olevansa ylempiarvoisempi. Minä en sentään uhkaile ketään.. Ceratha miettii itsekseen ja katsoo jonnekkin maahan.

”Toivottavasti mietit sanojani. Jos me kaksi kohtaamme vielä, niin aion…” Ceratha nielaisee sillä samalla hetkellä kun miehen lause loppuu kuin seinään. Toivottavasti he eivät enää koskaan tapaa, naista ei liiemmin innostanut tietää mitä tämä herra hänelle tekisi. Ymmärtäen miksi mies luo viimeisen pitkän vilkaisunsa häneen, Ceratha vetää hiuksensa kasvojensa eteen ja katsoo tiukasti maahan kunnes kuulee oven käyvän.

Ceratha nostaa varovaisesti katseensa ja suuntaa sen Donin kysyvään ilmeeseen. Hän vetää hiuksensa kasvojensa edestä taas pois ja hymähtää vähän kun Don kantaa hänet huoneeseen.

Istuutuen sängylle nainen miettii mitä sanoisi. Hän haluaisi kysyä vaikka mitä. Minne tämä lähtee? Miksi? Minne Ceratha joutuisi? Milloin tämä tulisi takaisin? Kuka oli tuo mies joka häntä niin uhkaili? Hetken hiljaisuuden vallitessa hänen suustaan livahtavat sanat "Miten jatkamme tästä..?"

Don polvistuu lattialle vuoteen vierelle. Hän koskettaa kevyesti Cerathan polvea. On tyypillistä hänelle, että hän vastaa ensimmäiseksi käytännön seikkoja koskeviin järjestelyihin. ”Sinusta pidetään täällä huolta”, kapteeni vastaa. ”Sinut ruokitaan ja tohtori tulee katsomaan vointiasi. Älä murehdi rahasta, minä olen järjestänyt sen puolen. Kunhan voit paremmin, niin puosu saa ottaa sinut hoteisiinsa. Emell alkaa olla jo iäkäs, mutta hän on hyvä mies.”

Seuraa hetken tauko. Tietysti Don tietää, ettei Ceratha tarkoittanut kysymyksellään ainoastaan käytännön järjestelyjä, vaan heidän suhteensa tulevaisuutta. Tietäisitpä miten lähellä oli, etten minä vain päättänyt ottaa sinua mukaani ja kadota tästä kaupungista. Mutta ei se olisi toiminut - etkä sinä olisi halunnut sellaista elämää. ”Tärkeintä on nyt se, että tulet kuntoon. Minun… minun täytyy lähteä joksikin aikaa muualle hoitamaan eräs asia, mutta sen jälkeen me voimme puhua lisää siitä, mitä tulee tapahtumaan.” Kapteeni silittää Cerathan polvea. ”Kaikki järjestyy kyllä”, hän sanoo. Sillä tavalla miehet aina sanovat naisille.

”Äläkä murehdi tuota äskeistä herraa. Hän on tietyissä piireissä melko… vaikutusvaltainen… mutta ei ole mitään syytä, miksi hän kiinnostuisi sinusta, ettekä te tule muutenkaan enää näkemään toisianne”, Don vielä vakuuttaa. ”Minä tunnen hänet parin mutkan kautta ja käyn hoitamassa erään asian, jota hän toivoi. Ei siinä mitään sen ihmeempää.”

Toinen lyhyt tauko, sitten: ”Pidäthän huolta itsestäsi sillä aikaa, kun olen pois?”

Ceratha kuuntelee tämän sanat loppuun ja katselee tätä. Sitten yhtäkkiä nainen nousee henkäisten sängyltä ja valuu tämän syliin lattialle. Hän suutelee Donia pitkään ja kietoo kätensä tämän ympärille.

"Älä mene vielä, ole kiltti ja jää..", Ceratha kuiskaa ääni täristen. "Sinun täytyy lähteä vasta aamulla, jää yöksi turvakseni", nainen nostaa katseensa tähän ja hymyilee kyynelissä. "Kyllä minä pärjään jos on pakko.. Mutta.. Pyydän.. Yksi yö."

Naisen hennot kädet puristavat tästä vähän tiukemmin. Ote ei kuitenkaan ole roikkuva tai pakottava, enemmänkin pelokas ja anova. Ceratha laskee katseensa ja nojaa päätään tämän rinnukseen "En voi vaatia sinulta mitään, voin vain anoa.. Jos todella saisin päättää, en päästäisi sinua lähtemään vaan pakottaisin sinut ottamaan minut mukaasi.. Tai pakottaisin sinut jättämään velvollisuutesi ja karkaamaan kanssani", Ceratha hymähtää ja jatkaa "Mutta sinä tuskin haluaisit sellaista elämää, enkä minä ole se jolla on päätösvalta."

Don oli ollut aikeissa jättää jäähyväiset ja poistua luottaen siihen, että Cerathasta pidetään niin hyvää huolta kuin se näissä olosuhteissa on mahdollista. Tytön hellyttävää vetoomusta ei kuitenkaan voi sivuuttaa. Kapteeni vastaa hänelle annettuun suudelmaan ja laskee kätensä varovaisesti Cerathan lanteille.

”Hyvä on, minä jään luoksesi tulevaksi yöksi”, hän vakuuttaa halatessaan rakastajatartaan. ”Minun täytyy käydä järjestelemässä Dankerin asioita. Satamaviranomaiset ovat varmasti jo koonneet kasan lippuja ja lappuja, jotka minun täytyy allekirjoittaa, jos ja kun laiva jää telakalle. Tulen kuitenkin illalla takaisin, niin voimme…”

Hyvästellä? Vai sanoa näkemiin? Kuinka lopullinen ero tämä on? Don silittää Cerathan hiuksia. ”Voimme sitten olla vielä hetken aikaa yhdessä”, hän lopettaa lauseensa, jättäen tulevaisuuden avoimeksi. ”Sinulle tuodaan varmasti kohta jotain syötävää. Yritä levätä minun poissa ollessani. Nämä ovat olleet raskaita päiviä.”

Kapteenin on vaikea uskoa, että Ceratha todella haluaisi karata hänen kanssaan. Tai ehkä tämä kuvittelee haluavansa sitä, mutta karu todellisuus saattaisi olla jotain aivan muuta kuin mitä tyttö olisi olettanut kohtaavansa. Virkansa hylännyt vartioston upseeri saattaisi kelvata yksityiseksi henkivartijaksi tai joksikin muuksi vastaavaksi toimijaksi, mutta kovin äveriästä elämää se ei olisi. Tai ainahan minä voisin viedä hänet kotiini, esitellä perheelleni ja asettua aloilleni huolehtimaan tiluksista. Mitähän isä sanoisi Cerathasta…? Don ei viitsi ajatella pitemmälle. Miksi miettiä mahdottomia.

Naisen silmiin syttyy sellaista iloa jota tämän silmissä ei ole sinä päivänä näkynyt sen jälkeen kun näki kapteeninsa ensi kertaa hengissä ja hyvinvoivana haaksirikon jälkeen.

"Kyllä se käy.. Mikätahansa käy hyvin.. kunhan tulet luokseni yöksi", Ceratha hymähtää ja suutelee tätä uudestaan. Tottakai hän haluaisi pitää Donin kokonaan itsellään, mutta tietäen ettei se olisi mahdollista hän päättää olla onnellinen jokaikisestä vähästä jonka mies hänelle antaa.

Ceratha nousee istumaan sängylle ja henkäisee pienesti. Paikat ovet kipeät ja hänen hento vartalonsa ei ole tarkoitettu moiseen kohteluun jonka hän laivalla sai osakseen. Silti hänestä tuntuu että voi jo paljon paremmin, viimeistään silloin kun lääkäri tulee.

"Tiedäthän että rakastan sinua?", Ceratha sanoo ja katsoo Donia noilla suurilla jadenvihreillä silmillään jotka loistavat aina naisen vannoessa miehelle rakkauttaan.

Don puristaa Cerathan kättä. Hän ei sano mitään, mutta hän vastaa naisen katseeseen sen sijaan, että vilkuilisi muualle tai yrittäisi vältellä kohtaamasta toisen tunnustusta. Mies jopa nyökkää kevyesti päätään. Ehkä se mitä Ceratha sanoo on totta ja nainen todella vilpittömästi on valmis rakastamaan häntä.

Ehkä hänkin osaisi rakastaa Cerathaa, ilman epäilyjä ja epävarmuutta, jos todella yrittäisi. Suloinen Cera-parka ansaitsisi itselleen hyvän miehen. Ehkä jossain, jollain tavalla, heillä saattaisi olla yhteinen tulevaisuus.

Ehkä... mutta sitä ennen olisi vielä monia selvitettäviä asioita. Don suutelee Cerathan kättä. "Lepää nyt", hän sanoo ystävällisesti. "Sinun hyvinvointisi on minulle tärkeää. Olen taas luonasi ennen kuin huomaatkaan."

Mies hymyilee Cerathalle ja nousee sitten poistuakseen paikalta. Hänellä olisi päivän aikana paljon järjesteltäviä asioita, sekä Cerathan että itsensä puolesta. Kapteeni ei voi kuin toivoa, että kaikki sujuu hyvin, mitä "hyvin" tässä tilanteessa sitten tarkoittikaan.

//Loppu.//