Alayna rypisti kulmiaan lohikäärmeen vastaukselle. Suojella keneltä? Maagilta, väkijoukolta vai molemmilta?
"Teen parhaani", hän päätyi lopulta vastaamaan, muttei entinyt juuri muuta ennen kun tajusi heittokirveen lentävän päin. Hänen silmänsä levisivät, kun hän tajusi ettei pääsisi väistämään.
"Varo!" hän sähähti äkkiä, mutta seuraavassa silmänräpäyksessä jokin nopea ja sininen heilahti ilmassa ja heittokirves putosi vaarattomana maahan. Lohikäärme laski pyrstönsä ja lähestyi kaksikkoa. Sekin oli tajunnut tulanteen kiireellisyyden.
"Kyytiin", se totesi yksinkertaisesti ja laski itseään sen verran, että sen selkään pääsisi kapuamaan. Suuret siivet levisivät valmiina nostamaan olennon ilmaan ja samalla tarjoten suojaa väen heittelemiltä tavaroilta, joita oli alkanut tulla enemmänkin kun Eyronin loitsu oli laajennut ihmisestä toiseen.
"Autatko minut sen selkään?" Alayna kysyi Chalendorilta ja muisti sitten, ettei tämä ollut pystynyt seuraamaan telepaattista keskustelua.
"Se lupasi auttaa meitä", hän lisäsi ja värähti kivenmurikan osuessa hiukan turhan lähelle.

//Sori kun kesti... ja anteeksi sekavuus. :3//

Väkijoukossa tapahtunut kohahdus sekä Alaynan varoittava sähähdys saivat Chalendorin vilkaisemaan väkijoukkoa, jolloin hän näki kauhukseen teräaseen lentävän ilman halki heitä kohti. Ennen kuin mies ehti kunnolla tajuta mitä oli tapahtumassa, lohikäärme liikautti valtavaa ruumistaan ja yhdellä hännän huiskauksella pysäytti heittokirveen matkan. Se oli onni, vaikka kultahaltia ulkoaisesti katsottuna hätkähtikin enemmän lohikäärmeen liikettä kuin äskeistä hengenvaaraa. Hengenlähtö olisi ollut lähellä, ellei lisko olisi pelastanut heitä. Haltioiden pitkistä elinvuosista ei ole mitään hyötyä leikkaavia, sivaltavia ja viipaloivia aseita vastaan.

Miehen ei tarvinnut älähtää lisäkysymyksiä, kun nainen vastasi hänen suurimpaan ihmetyksen aiheeseensa aivan oma-alotteisesti. Vai että oli lisko lupautunut auttamaan. Tuskinpa Alayna huijaisi, eihän siinä olisi mitään järkeä, mutta oli vain epämiellyttävää, että Chalendor oli ollut äskeiseen mennessä täysin tietämätön koko asiasta.
Heitä kohti alkoi lennellä lisää esineitä, vihanneksista kiviin, eikä miehellä ollut aikaa jahkailla.
"Tuota...", hän aloitti suunnitellen seuraavaa liikettään. Mistä hänen tulisi ottaa kiinni Alaynasta, miten toista ei sattuisi ja mikä oli sopivaa? Lohikäärme oli siirtynyt heidän ja väkijoukon väliin, mutta siitä huolimatta jokin kova kolahti miehen ohimoon. Se oli omena, mutta harvinaisen epämiellyttävä sellainen. Seuraava lentävä esine olisi varmasti tappavaa laatua, joten epäröinnistään huolimatta hänen tuli toimia heti. Chalendor pujotti varovasti kätensä naisen selän ja polvien taakse, mutta kosketuksen jälkeen hän nosti Alaynan varsin rivakasti ja lähti kiikuttamaan toista liskon luokse.

Chalendor piti katseensa tiukasti tuossa liskossa, eikä hän vilkaissutkaan sylissään makaavaan Alaynaan. Hän ei kuitenkaan voinut edes kuvitella kantavansa jotain perunasäkkiä, sillä veri kohisi korvissa kaiken jännityksen takia ja hänen suipot korvansa punoittivat. Tiukan ilmeen ylläpitäminen oli siis hyvin tärkeää ja hän katsoi lohikäärmettä avoimen epäluuloisesti. Mitä varmuutta hänellä on siitä, ettei lisko yhtäkkiä pilko heitä palasiksi ja syö välipalana?

((saat ihan vapaasti vaikka siirtää hahmot lohikäärmeen selkään tms. Jos sillä olisi jäänyt esim satula päälle? Ja olen kesäkuun alussa paljon poissa, tarkemmin ilmoituksissa, eli silloin kestää.))

Alayna yritti maata Chalendorin sylissä mahdollisimman liikkumatta. Haavaan sattui, kuten saattoi odottaakin, mutta rimpuilu saattaisi saada toisen pudottamaan hänet ja se ei yksinkertaisesti kävisi päinsä juuri nyt. Ohimennen hän huomioi, että hänen kyljestään tuleva veri tahrasi Chalendorin vaatteet, mutta siitäkään ei ehkä kannattaisi mainita tällä hetkellä, kun heillä oli hieman suurempiakin ongelmia. Sen sijaan hän kiinnitti huomionsa siihen, mitä heitä kohti lenteli ja toivoi hartaasti, ettei mikään vaarallinen osuisi heihin.
Chalendorin päästyä lohikäärmeen luo lisko laskeutui vielä alemmas, jotta mies pääsisi kunnolla istumaan selkään jääneeseen satulaan kantamuksensa kanssa. Kun tämä oli turvallisesti kyydissä, ei otus juurikaan aikaillut. Suuret siivet käännähtivät lähtöasentoon ja pari vahvaa siiveniskua riitti nostamaan heidät maan pinnasta. Ihmisjoukko alkoi huudella vihaisesti sekä loitsun takia että siksi, että haltia oli viemässä ihmistyttöä pois varastamansa lohikäärmeen selässä, varsnkin kun kyseinen lisko vielä oli tuhonnut koko aukion. Siniset siivet olivat jo kuitenkin nostaneet haltian, ihmisen ja lohikäärmeen pois heidän paiskomiensa tavaroiden ulottuvilta ja siinä vaiheessa, kun joku tajusi alkaa etsiä jousta, kaksikko ja ratsu olivat jo kaukana talvisella taivaalla.
Eyron kirosi kauan ja hartaasti nähdessään Alaynaa kantavan haltian liihottavan pois lohikäärmeen selässä. Ei tämän näin pitänyt mennä! Lithemiél ei saanut päästä pakoon! Hänen juonensa valuisi tyhjiin, jos tämä pääsisi takaisin vanhempiensa luo. Lisäksi perhe osaisi tästedes olla varovaisempi. Alaynan karkoitus oli ollut uskomaton onnenpotku hänelle, mutta enää vanhemmat eivät uskaltaisi päästää tytärtä silmistään ilman tarkkaa vartiota. Tämä ei voinut olla totta... edelleen manaillen Eyron lähti kiiruhtamaan siihen suuntaan, mihin lisko oli lentänyt. Hänen olisi jäljitettävä pakolaiset ennen kuin he ehtisivät Feniin. Hänen takanaan loitsusta heräilevä ihmisjoukko katseli ympärilleen sekavan ja väsyneen oloisena. Mitä ihmettä äsken oli tapahtunut? Mihin lohikäärme ja haltia olivat kadonneet? Entä se tyttö?
Lohikäärmeen lentäessä kohti kaakkoa Alayna oli hyvin kiitollinen siitä, että sattui olemaan Chalendorin sylissä. Tuuli oli hyytävä ja toisen keho piti hänet edes osittain lämpimänä. Lisäksi hän ei vammansa takia olisi edes pysynyt kyydissä, mikäli olisi joutunut itse istumaan satulassa.
"Voisitko etsiä jonkin suojaisan paikan ja laskeutua? Mieluiten sellainen paikka, jonka lähellä olisi jonkinlainen lähde, jonka jään saat rikki. Minun on puhdistettava ja hoidettava tämä haava", hän pyysi lohikäärmeeltä ja mietti sitten, mitä sanoisi Chalendorille.
"Tämä haava on puhdistettava mahdollisimman pian. Muuten en voi edes yrittää parantaa sitä. Lohikäärme yrittää löytää sopivan laskeutumispaikan, jossa voin koettaa tehdä sille jotain", hän päätyi lopulta sanomaan toivoen, että toinen kuulisi hänen sanansa tuulen yli. Äkkiä hän tunsi ihollaan kihelmöintiä, kun muodonmuutosloitsu purkaantui ja hän muuttui jälleen hopeahaltiaksi.

//Selevä. Tuon verran autohittiä tuohon sitten tuli. :3 Toivottavasti ei haittaa.//

((Jatkuu pelissä Pako siivillä))