Beregryn ei osannut lainkaan odottaa sitä mitä Asis sanoi. Hän katsoi poikaa silmiin, mutta tämä ei näyttänyt vitsailevan. Päinvastoin, Asiksen kavoilla oli selvästi päättäväinen ilme ja hän seisoi lujasti sanojensa takana.

Beregryn ihmetteli miksi ihmeessä Asis haluaisi pois kaupungista. Eivätkö orpolapset olisi pikemminkin ujoja ja syrjäänvetäytyviä kuin yli-innokkaita? Tai kenties pojalla oli täällä kaupungissa niin huonot olot, että hän haluis päästä pois keinolla millä hyvänsä. Kieltämättä kadulla eläminen nälänhädän uhatessa saattoi olla tarpeeksi suuri tekijä keksiä epätoivoisiakin tapoja päästä pois kaupungista.

Beregryn seisoi hetken aikaa hiljaa, mutta pudisti sitten päätään. "Ei käy. Jos et vielä arvannut, niin olen ammatiltani lähetti, ja minulla on usein hyvin tarkka aikataulu. Sinä et ikinä pysyisi perässäni, olisit vain taakaksi. Ja sitäpaitsi, mitä minä siitä hyötyisin? En ole ihminen, joka harrastaa orpolasten paapomista huvikseni." Beregryn tiesi olevansa tyly, mutta suoraan sanottuna, miten Asis voi edes kuvitella, että Beregryn yhtäkkiä vain lyöttäytyisi tämän kanssa kimppaan?

"Minä... Minä..." Asis änkytti äkillisen hämmennyksen vallassa. Eihän sen näin pitänyt mennä! Asis veti pari kertaa syvään henkeä rauhoittuakseen ja koetti sovittaa suunnitelmaansa sen, että Beregryn oli kieltäytynyt. Uusi suunnitelma alkoi muotoutua hänen päässään. Niin, miksei hän voinut itse lähteä kaupungista? Olihan hänellä jalat, joilla kävellä, eikä sitten ainakaan tarvitsisi istua hevosen selässä.

"Jassoo, no eipä tuossa sitten mitään, oli mukava olla avuksi", Asis sanoi teennäisen huolettomalla äänellä. Hän oli päättänyt teeskennellä, ettei asialla sittenkään ollut paljoakaan väliä. "Suonette anteeksi, minun pitää hoitaa muutama tärkeä asia", Asis sanoi ja kumarsi jäykästi. Vaikka Beregryn olikin kieltäytynyt, saisi hän kuitenkin kiittää.

Vaikka Beregryn ei voinut sanoa olevansa hyvä ihmisten tunteiden tulkitsemassa, hän silti huomasi, että Asis selvästi harmistui miehen jyrkän kieltävästä vastauksesta. Poika oli ollut typerä, jos oli edes ajatellut mahdollisuutta päästä miehen mukaan.

Beregryn jäi paikalleen seisomaan, tuijottamaan Asiksen loittonevaa selkää. Ajatukset alkoivat pyöriä Beregrynin pässä. Hän tiesi, että keskenkasvuinen poika matkaseurana olisi mitä ärsyttävin kohtalo, mutta vaikka Beregryn oli sanonut, että hän ei hyötyisi pojasta mitenkään, hän taisi olla väärässä. Lapsilla on tunnetusti näppärät sormet, ja jos Beregryn kulkisi kadulla tämän kanssa, heitä voitaisiin luulla kenties opettajaksi ja oppipojaksi, joka taas väheintäisi epäluuloja Beregryniä kohtaan, joka taas lisäisi miehen mahdollisuuksia monen myyntikojun tyhjentämiseen... Sitäpaitsi Mothyssä etsintäkuulutettu Beregryn oli liikkunut yksin. Ja jos Asis ei löytäisi ketään seurakseen, hän varmasti lähtisi kaupungista yksin, joka taas olisi silkka itsemurha. Ei senpuoleen, että Bergryniä olisi Asiksen hengissäpysyminen kiinnostanut.

Beregryn tuhahti äänekkäästi. 'Tämä saa kyllä totisesti olla ensimmäinen ja viimeinen kerta...' Beregryn kirosi kääntyessään poikaa kohti. "Hei Asis!" hän huikkasi tälle.

Asis hypähti ympäri. Hän ei tosiaankaan ollut odottanut Beregrynin kutsuvan häntä takaisin. Mitähän mies vielä halusi? Ei kai sentään läksyttää häntä huonoista tavoista, typeryydestä tai jostakin muusta, mistä häntä oli ennenkin läksytetty. Asis seisoi ohikiitävän hetken aivan paikoillaan ja horjui kahden vaihtoehdon välillä; mennäkö vai eikö mennä. Lopulta hän päätti palata takaisin. Mitä tahansa Beregrynillä ikinä olikin hänelle vielä sanottavanaan, Asis oli tullut uteliaaksi sen suhteen.

Asis suoristautui, tunki kädet taskuihinsa ja asteli Beregrynin luokse. "Niin?" hän katsoi tuikeasti miestä silmiin. Toivottavasti mies esittäisi asiansa nopeasti, Asiksen olisi jo kiirehdittävä pakkaamaan, hankkimaan karttoja ja muita varusteita ja muuta sellaista. 'Kartta, ja viitta ainakin. Muonavaroja, muutama leipä ja vettä. Niillä varmaan selviää' Asis suunnitteli ja siveli mietteliäänä leukaansa.

Beregryn vilkuili ympärilleen, aivankuin haluaisi perua ajatuksensa ja kadota takaisin sataman vilinään jatkaen elämäänsä aivan kuten tähänkin asti. Hetken ajan mies ei ollut varma, aikoisiko Asis kääntyä takaisn, vai jatkaisiko hän menemistään. Asis kuitenkin näköjään päätti jäädä ottamaan selvää Beregrynin aikeista. Beregryn ei tiennyt oliko se loppujen lopuksi hyvä asia. Hänellä ei ollut aavistustakaan, katuisiko hän jälkeenpäin, että oli edes tullut ajatelleeksi Asiksen mukaan ottamisen mahdollisuutta.

"Osaatko ratsatsaa?", Beregryn kysyi lyhyesti ja nopeasti aivankuin haluaisi saada ikävät asiat pois nopeasti pois päiväjärjestyksestä. Hänen käytöksestään ei kuitenkaan huokunut yhtään sen enempää lämpöä kuin aikaisimminkaan. Vaikka hän nyt harkitsi sitä, että voisi ehkä sittenkin jaksaa sietää Asista seuraavaan kaupunkiin asti, hän saattoi muuttaa mielensä heti jos Asis tekisi jotain tyhmää. Tai jos hän ei osaisi ratsastaa. Se hidastaisi Beregryniä niin paljon, että mies ei enää edes ajattelisi Asiksen mukaan ottamista.

Asiksen silmät suurenivat, kun hän tajusi Beregrynin sanojen tarkoittavan, että hän sittenkin, sittenkin pääsisi tämän mukaan. Ongelma vain oli, osasiko hän ratsastaa. Olihan hän pienempänä ratsastellut aaseilla, mutta siitä oli aikaa ja aasit olivat ihan eri juttu kuin hevoset. Mutta jos hän sanoisi, ettei hän osaisi ratsastaa, hän ei varmaan pääsisi Beregrynin mukaan, sillä mies näytti siltä kuin olisi jo katunut sanojaan. Asista houkutti ihan kiusallaan väittää osaavansa ratsastaa, mutta tässä tilanteessa se ei tuntunut kannattavalta. Entä sitten, jos mies huomaisi keskellä ei mitään, ettei Asis osannutkaan ratsastaa kovin hyvin? Eihän Beregryn voinut hylätä häntä jonnekin erämaahan... Eihän? Ei varmastikaan, kyllä miehellä oli tunteetkin oltava.

"Olen ratsastanut ennenkin", Asis vastasi. Eihän se ollut valhe loppujen lopuksi. "Ja osaan varmasti vieläkin ratsastaa." Tosiasiassa ei ratsastus häntä hermostuttanut, vaan hevonen. Asis vilkuili varovasti Beregrynin ruskeaa tammaa. Se oli kauhean suuren näköinen ja juoksisi varmasti lujaa. Ja sen selästä putoaminen ei varmastikaan tuntuisi mukavalta... Asista alkoi melkein kaduttaa, mutta hän nieli pelkonsa.

Beregryn ei ollut laisinkaan vakuuttunut vaikka Asis sanoi hallitsevansa ratsastuksen jalon taidon. Pojan sanat saivat aikaan sellaisen vaikutelman, että hänen ratsastuskokemuksensa perustuivat lähinnä yhteen kertaan hevosen selässä. Ajatus sai miehen luomaan pitkän epäilevän silmäyksen Asikseen, mutta loppujen lopuksi Beregryn päätti uskoa pojan sanoja.

"Hyvä on sitten", Beregryn mutisi. Hän hoputti hevosensa käyntiin lähtien itse samalla kulkemaan ottaen suunnakseen leveän kadun, jonka tiesi johtavan kaupungin torille päin. Jos Asis seisoisi yhä sanojensa takana ja olisi tulossa mukaan, hän kipittäisi kyllä perään.

"Tarvitset ponin", Beregryn sanoi lähinnä itsekseen. Mutta sellaista Beregryn ei todellakaan aikoisi ostaa. Hän ei todellakaan aikoisi kuluttaa lanttiakaan pojan takia, jo pelkästään se, että sieti tämän läsnäoloa, oli liikaa. "Miten sinulta sujuu... hmm... tavaroiden hankkiminen ei-niin-laillisin keinoin?" Bergryn lisäsi sitten tuumien itsekseen. Jos hän aikoisi hyötyä Asiksen läsnäolosta, olisi parempi ottaa selvää heti alkuunsa kuinka näppärät sormet tällä oli.

Asis nyökkäsi innokaana. Hän oli kiemurrellut Beregrynin epäilevän katseen alla ja pelännyt, että mies kieltäytyisi sittenkin ottamasta häntä mukaansa. Beregrynin lähtiessä leveämpää katua myöten kohti kaupungin keskustaa Asis seisoi hetkisen paikoillaan ja antoi ihanan onnentunteen virrata sormenpäihin asti. Hän oli lähdössä pois! Sitten hän säntäsi Beregrynin perään ja hidasti vauhtiaan tämän kohdalla niin, että he kävelivät rinnakkain. "Poni?" Asis toisti yhtä itsekseen. Sepä vaikuttikin paremmalta kuin hevonen. Nehän olivat paljon pienempiäkin.

Kuljettuaan hetken mietteissään Asis kuuli Beregrynin kysyvän tämän tavaranhankkimiskeinoista. Vino hymy kohosi hänen huulilleen. Kerranin jotain, missä hän oli hyvä! "Olen itse asiassa melko taitava siinä", Asis sanoi vaatimattomasti. "Toisin sanoen minä elän sillä; eihän kaikkea tarvitsemaansa voi maasta poimia. Mutta en käsitä miksi se on laitonta..." Asiksen ääni vaimeni mutinaksi tämän pohtiessa, miksi jokin oli sallittua ja jokin ei. "Mutta mitä minun pitäisi... hankkia?" hän kysyi hetken päästä.

// Pahoittelut että kesti! n___n" //


Beregryn jatkoi kulkuaan kauemmas satamasta. Torin lähestymisen saattoi huomata väkijoukon tihenemisestä ja melun koventumisesta. Vilkas meno ja ympärilleen katsomattomat kiireiset ihmiset ovat parhaita kohteita pienen näpistelyn harjoittamiseen.

Beregryn nyökkäsi hyväksyvästi Asiksen sanoille siitä, että hän melkeimpä eli varastelulla. "Miksikö se on laitonta? Jaa-a" mies vastasi Asiksen ihmettelylle. "Sitäpä minäkin olen aina miettinyt..." Beregryn virnisti ensimmäistä kertaa. Hän piti pienen tauon tarkistaen, että kukaan heidän ympärillään omissa toimissaan liikkuvista ihmisistä ei ollut aivan liian lähellä. "Katsos, jos saat hankittya pari kultarahaa ostaaksesi itsellesi jonkun nelijalkaisen nopeastijuoksevan eläimen, pääsisimme lähtemään kaupungista hyvin nopeasti. Minä voin sitten huolehtia kaikesta muusta", Beregryn sanoi vihjaillen. Hän pisti Asiksen tahallaan tositilanteeseen; tämä hankkisi itselleen ponin ja todistaisi olevansa hyödyksi Beregrynille tai sitten ei. Kaikki oli nyt hänestä kiinni.

Asis nyökkäsi vakavana. Nyt oli osoitettava, etei hän ollut mikään amatööri tässä. "Palaan pian", hän huikkasi vilistäessään jo poispäin ja tähyillessän sopivaa varastelun kohdetta. Hetkisen etsiskelyn jälkeen hän sattuikin eräälle kojulle, jossa myytiin erilaisia koruja. Asis työnsi kädet syvälle taskuihinsa, puraisi hermostuneena kieltään ja vihelsi laulunpätkän, jonka sävelmä hukkui ympärillä kuhisevaan väkijoukkoon. Kauppias, mahakas, vanhempi mies, mulkaisi häntä ja pyyhkäisi olemattoman tomuhiukkasen jonkin helynsä päältä. Asis virnisti ja syventyi sitten katselemaan koruja vilkuillen sivusilmällä kauppiasta. Pian tämä saikin asiakkaan, nuoren miehen, joka tahtoi ostaa mielitietyleen kauniin mutta sopuhintaisen korun. Kauppias esitteli antaumuksellisesti tuotteitaan eikä häneltä liiennyt silmää Asikselle, joka pyyhkäisi vaivihkaa kauniin vihreäkivisen riipuksen taskuunsa ja heti perään pienen hopeisen sormuksen. Sitten hän asteli kaikessa rauhassa ihmisvilinään jatkaen tyytyväisenä viheltelyään. Nyt olisi löydettävä joku, joka olisi halukas myymään hänelle ratsun.

Pian Asis saapui tallille, jonka kulmilla hän oli usein nuorempana oleskellut. Ei tosin hevosten, vaan tallikissan vuoksi. Se oli toisaalta kauan sitten kadonnut kuin tuhka tuuleen, joten ei siitä sen enempää. Asis hiippaili epävarmana talliin. "Tuota, voisinkohan ostaa ratsun?" hän kysyi nuorukaiselta, joka suki lähinnä olevaa harmaata hevosta. Mies kääntyi ja katsoi häntä päästä varpaisiin. "Vain jos kolikot kilisevät taskuissasi", hän vastasi lopulta suoden Asikselle vinon hymyn. Asis kaivoi taskustaan pihistämänsä riipuksen ja näytti sitä nuorukaiselle. "Riittääkö tämä maksuksi?" Nuorukainen nyökkäsi saman tien ja otti Asiksen ojentaman korun käteensä. "Satulasta ja suitsista saat kyllä maksaa ylimääräistä." Asis tuhahti ja heitti miehelle vielä sormuksen. Olkoon sitten.

Hetken kuluttua Asis talutti kadulla pientä, ruskeavalkoista ja lihavaa ponia, joka hengitti jatkuvasti hänen korvaansa. "Lakkaatkos", Asis hymähti ja tuuppasi ponin uteliasta turpaa kauemmas. Ei tämä yksilö ainakaan ollut kovin pelottava. Ehkä sillä uskaltaisi jopa ratsastaa. Nyt oli enää löydettävä Beregryn. Hitaasti muta varmasti Asis ja poni löysivät paikan, missä Asis oli viimeksi nähnyt Beregrynin. Hän istuutui eräälle laatikolle odottamaan ja poni, jota hän edelleen piteli ohjaksista kiinni, nyhti innokkaasti maasta olemattomia ruohonkorsia. 'Mikäs tässä.'

Beregryn nyökkäsi Asikselle tämän lähtiessä viilettämään ihmisvilinää kohti. Hetken mies ehti ihmetellä sitä, kuinka valmis Asis oli heti rikkomaan lakia Beregrynin käskystä. Olisi voinut kuvitella, että hän olisi kierrellyt ja kaarrellut itsensä eroon moisesta tehtävästä ja olisi mielummin jäänyt kaupunkiin kuin ottanut riskin kiinnijäämisestä. Ilmeisesti pojan mieli oli jokseenkin turtunut tai sitten hän ei vain tajunnut tilannetta. Beregryn ei jaksanut välittää kummin päin asia oli, Asis oli hänelle vain yksi bisneksen väline, ei muuta.

Beregryn itsekin lähti kulkemaan toria ympäri etsiskellen jotain matkaevästä. Koska ei ollut toripäivä, kojujen tarjonta ei ollut ylitsevuotavaisen runsasta, mutta loppujen lopuksi Beregryn kuitenkin päätyi ostamaan muutaman melkein tuoreen leivän, pussillisen omenoita ja kimpaleen kuivattua lihaa jokaisella ostoskerralla surkutellen hupenevaa kolikkovarastoaan.

Kun Beregryn palasi lähtöpaikalle, hän huomasi Asiksen jo odottavan häntä siellä ja hänellä oli kuin olikin poni mukanaan. Hänhän selviytyi hyvin, Beregryn mietti tyytyväisenä. Ja vielä näin lyhyessä ajassa. Tuosta pojasta voisi tulla vaikka mitä, jos vain kaupungin vartijat eivät yhytä häntä ennen aikojaan.

Beregryn ei turhia aikaillut, vaan saapuessaan Asiksen luokse, hän nosti hevosensa ohjat takaisin kaulalle ja heitti itsensä yhdellä nopealla liikkeellä selkään. "No, oletkos sinä sitten tulossa?" hän sanoi tuijottaen alas Asikseen päin. Järkähtämättömyys oli palannut takaisin Beregrynin ääneen, vaikka loppujen lopuksi hän ei ollut lainkaan pahoillaan matkaseurasta. "Minulla ei ole aikaa odotella sinua, jos et vielä ole sitä tajunnut", hän lisäsi.

Asis hypähti seisaalleen, nyökkäsi ja vilkaisi poniaan. Vaikka Beregryn olikin lennähtänyt kovin helpon näköisesti oman ratsunsa selkään, joka oli kaiken lisäksi paljon isompi, näytti Asiksen oma pikku poni äkkiä valtaisalta. Sen selkään kiipeäminenkin osoittautuisi hankalaksi, olkoonkin että sillä oli satula ja suitset, joissa oli monia osia, joissa roikkua, jos ei pääsisikään selkään vaan jäisi roikkumaan ohjaksiin. Sitä paitsi hän koetti käyttäytyä edukseen Beregrynin seurassa. Ihan vain siksi, että mies suhtautuisi häneen hieman suopeammin.

Asis päätyi kiipeämään sen laatikon päälle, jolla hän oli istuskellut. Laatikko räsähteli vaimeasti ja epäilyttävästi hänen astuessaan sille, mutta Asis työnsi nopeasti jalkansa jalustimeen, ponnisti, ja samassa hän jo istuikin hevosen selässä. 'Kiikkerää', Asis tuumi ponin kääntyessä katsomaan selässään nököttävää tyttöä. Asis puristi rystyset valkoisina ohjaksia ja koetti parhaansa mukaan näyttää rennolta. "Nytkö lähdetään?" hän kysyi Beregryniltä, joka istui ratsunsa selässä hyvinkin uljaana verraten Asikseen, joka keikkui epävarmasti satulassa. "Ja mihin me olemme muuten edes menossa?" hän tajusi kysyä. Voisi olla ihan hyvä tietää, mihin oli matkalla.

Beregrynin seuratessa vierestä Asiksen ei-niin-sukkelaa selkäännousua, hänelle valkeni, että Asis taisi olla juuri niin tumpelo hevosten kanssa, kuin Beregryn oli ensinäkemältä pelännytkin. Itse puolet elämästään satulassa viettänyt Beregryn kyllä tunnisti Asiksen hieman etukenoisen asennon aloittelevan hevosihmisen tunnusmerkiksi. Toivottavasti hän sentään pysyy selässä, Beregryn tuhahti. Hänen päänsä kallistui voi-herran-tähden-sun-kanssasi -irvistykseen. Eikö pieni ratsastustaito ollut liikaa pyydetty?

Beregryn maiskautti tammansa käyntiin ennenkuin vastasi Asikselle kallistaen päätään tämän suuntaan. "Minulla on muutama vakiotehtävä tiedossa", hän sanoi melkein kyllästyneellä äänellä. "Ensin suunnistan Liplan kautta Tenlitiin, josta saan ainakin muutaman puolivuosittain lähetettävän tuloraportiin Mothyyn. Siinä reittisuunnitelmaa näin alkajaisiksi. En aina ole täysin varma minne pitkällä tähtäimellä suuntaan, minne nyt sattuu olemaan asiaa..." Jos Asis osasi lukea Beregrynin äänensävyä oikein hän tajusi Beregrynin miettivän myös sitä, kuinka kauan Asis ajatteli elämäänsä tuhlata miehen seurassa. Matka Tenlitiin kestäisi kolmatta päivää Liplan kautta, Tenlitissä sitten olisi Beregrynin aika harrastaa jotain kaidalta polulta poikkeavaa ja mennä sitten Mothyyn elelemään mukavasti hetkeksi aikaa.

Beregryn ohjasi hevosensa kohti kaupungin porttia, juuri sinne mistä oli jokinaikasitten tullut. "Jos et ole tottunut matkaamaan, saat kyllä tietää että se on totisesti erilaista kuin tavallinen kaupunkielämä. Odotan, että et sitte jää jälkeen", hän sanoi.