Oven suuhun kurkistelemaan jäänyt Angethina päätti ottaa lopulta jalat alleen. Hän kun oli huomannut sellaisen pikkuseikan, että joku oli jo ennättänyt sotkea pedin Raimündon viereltä, eikä ehdokkaiksi ollut ilmoittautunut kuin se oranssihiuksinen poika...mikä sen nimi sitten olikin ollut. Hyih!
Mustahaltia kuulosteli kaksia kaikkonevia askeleita. Hän ei pistänyt lainkaan pahakseen siitä, ettei saanutkaan seuraa vuoteen puolelle. Ainakin hän saattoi jatkaa uniaan. Ihanaa.
//Loppu//
