Täysin tokkurassa oleva rikollisryhmittymänkin johdossa nähty Celerosé vain jatkoi idioottimaista hymyilyä ja nyökytteli päätään kuin ymmärtäisi, mitä hänelle pulistiin. Ensinnäkään hän ei edelleenkään saanut puheesta juurikaan selvää, sillä tyyppi puhui liian nopeasti, ja toisekseen aihe vaikutti varsin tylsältä siihen nähden, mitä Rosén päässä pyöri.

"Khule, khule. Khato ei she haattaa, ei she haatta yhtämitä ei haatta", mies sammalsi ja silitteli sängyn viereen polvistuneen nuorukaisen hiuksia, jota hän ei sillä hetkellä edes Vermokseksi tunnistanut. Erään asian hän kuitenkin tunnisti ja tiedosti, ja se oli tuo veri joka kohisten pyrki pakenemaan hänen päästään alueille, jossa sitä kaivattiin muka aivoja enemmän. Ikävä kyllä Rosé oli nivustensa kanssa täysin samaa mieltä tästä asiasta ja koettikin parhaansa mukaan saada pölyiselle pedille seuraa itselleen.

"Hei thuu thähä mhun vhieren vhähän, jookoh? Khato khu emmääh hoo vhinane nhiku yhtää en ooh", Vardamir seposti ja koetti samalla nostaa seuraansa liittynyttä henkilöä kainaloitten alta ylös vuoteeseen. Mikäli se ei onnistuisi, hän saattaisi tehdä seuraa lattian rajassa olevalle vieraalleen...

Tota häh ?
Vermos ei meinannut saada mitään selvää Celerosén sössötyksestä, mutta se ei ollut se, joka järkytti häntä eniten. Käden laskeutuessa silittelemään suortuviaan, kohosivat vihreät silmät hyvin sumuisen epäilevinä kohti vastapuolta, jolla taisi olla vähemmän väkeä kotona kuin nuorukaisella itsellään. Kyllähän hellittely aina tukkapöllön voitti, mutta ihan tavastakin varuillaan Vermos ei unohtunut nautiskelemaan saamastaan huomiosta.
Varsinkaan, kun mies alkoi retuuttaa häntä kuin sylikoiraa, jonka voisi halutessaan siirtää sängylle ja takaisin lattialle - eläimen valittamatta juuri mitään asiasta.
"Etköh ?"
Omien, haparoivien jalkojensa avustamana kurpitsakutri löysi paikkansa sängyltä, jonka peiton päälle kerääntynyt pöly sai tämän pärskimään. Yh, siivotonta...

Hetken töllötys vielä.
"Miksih et ole vihainen ?"
Hyvä kysymys, eikö ? Olihan Vermos runnellut niin toisen varpaita kuin myyntitavaraakin, lipittänyt vielä päälle viinapullon jämät ja tullut häiritsemään oudon hempeällä tuulella olevaa Celeroséa. Ei sillä etteikö humalaisesta mielestä ollut hauskaa nähdä toinen tuollaisena, mutta häntä varmasti naurattaisi vähemmän, jos pienet aivonsa olisivat täysin toimintakuntoiset.

Yllättävän helpostipa kerrassaan häpeälliseen tilaan itsensä saattanut kreivi saikin seuraa vuoteelle. Hieman häntä kuitenkin harmitti se seikka, ettei seuralainen näyttänyt lainkaan ymmärtävän, että hän voisi puhua vähemmän ja tehdä paljon enemmän.

"Mhitä vhäliäh...", mustahaltia tuhahti kieli solmussa ja siirtyi vuoteellla lähemmäksi henkilöä, jonka painosta olkipatja vietti juuri oikeaan suuntaan avustamaan sokeaa Vardamiria löytämään päätepysäkilleen. Hetkeäkään epäröimättä mies kietaisi kätensä tiukasti viereensä istahtaneen pojan ylävartalon ympärille ja painoi päänsä nuorukaisen takilla verhoiltua olkaa vasten.
"Anna vhähän rrrakhautta", mies vaati, suukotti takin kauluksen viereltä löytämäänsä lämpöistä ja pehmeää ihoa ja koetti kovasti kammeta nuorempansa syliin tajuamatta lainkaan, ettei se ollut kovinkaan hyvä idea.

Mustahaltian kömpelöiksi muuttuneet sormet yrittivät aukoa humaltuneen porkkanapään yllä olevan takin nappeja tuloksetta. Ehkäpä hänen pitäisi sittenkin aloittaa alempaa...

//Jestas että mulla alko nyt soida päässä Klamydian Vaatteet pois-biisi, jossa lauletaan "Ota vaatteet pois, joku hullu huusi. Vaatteet pois!"

[[ Arvaa vain, alkoiko kyseinen biisi soimaan omassa päässä nyt x'D ]]

Ei, Vermos ei ollenkaan tajunnut, mitä Celerosé ajoi takaa - ei varsinkaan silloin, kun mies meni kietomaan kätensä hänen ympärilleen ja lähti nuuhkimaan takkiaan kuin haistaenkin siinä jotain hyvää. Järkytyksestä pölmistyneenä hän ei aluksi edes kyennyt pistämään vastaan ennen kuin selkäpiitä puistattavat sanat kantautuivat korviinsa. Ei, tasan tarkkaan ei! Hän ei varmana antaisi minkäänlaista rakkautta, vaikkakin... mmm... suukottelu tuntuikin oikein mukavalta, eikä aikaakaan, kun hän jo kallisti päätään niin, että toiselle riitti enemmän tilaa toimilleen.
Kömpelö takkinsa avaaminen oli jotenkin humaltuneesta mielestä hellyyttävän sööttiä, vaikka eihän asia tullut julki kuin pelkällä tyrskähdyksellä. Oli näitä nähty ja koettu ennenkin, mutta että aivan rikollispomo haparoimassa...

Kheh, hulvatonta!
"Cele..rosé, yng..."
Vermos aloitti ja tunki kätensä heidän väliinsä. Sen verran alkoholi antoi vielä periksi, että kurpitsakutri ehtisi hitaalla sytytyksellä harkita, millaisia seurauksia tästä olisi tulevaisuuden kannalta.
...
Nää, ei yhtään mitään! Jatketaan! Hän muutti pois työntävän eleen napakaksi vastapuolen paidan puristukseksi ja vetäisi toisen lähemmäs itseään - painaen sitemmin huulensa Celerosén leukapieltä vasten hamuilevasti. Mikäs tässä, kyllä sitä joskus pitäisi pitää hieman hauskaa, vaikka aamulla voisikin kaduttaa. Näpit alkoivat näprätä miehen toista suippoa korvaa, eksyen siitä sitten hiusten sekaan. Puurh, Vermos ainakin tykkäsi.

[To be continued....]