//Hyvä, jos aika ei tuntunut sitä pidemmältä (: //

Kapteeni Keeble astelee laivan sisuksissa kulkevaa kapeaa käytävää eteenpäin. Hän kuulee ääniä pienestä varastotilasta ja suuntaa kulkunsa kohti niitä. Donin astahtaessaan oviaukkoon hän havaitsee, että hänen äsken ajattelemansa kaksi nuorukaista ovat jo löytäneet tiensä Cerathan seuraan. Molemmat seisoskelevat lähellä tyttöä – suorastaan liian lähellä – ja tämä näyttää seinää vasten painautuneena pieneltä ja pelästyneeltä. Ceratha kieltää parhaillaan haluavansa jotain. Kapteenille jää epäselväksi mitä tämä ei halua.

Keeble astahtaa varastotilan kynnyksen ylitse. ”Onko matruuseilla täällä jokin ongelma?” hän tiedustelee rauhallisen sävyttömästi, kuten hän yleensäkin puhuu itseään alempiarvoisille ihmisille. Molemmat miehet käännähtävät katsomaan häntä ja napsahtavat asentoon. ”Sir! Ei ole, sir!” vaaleampi heistä ilmoittaa nopeasti.

Don silmäilee miehiä ja katsoo sitten Cerathaa. Hän antaa tällekin tilaisuuden sanoa jotain, jos tytöllä jotain sanottavaa on. Vaalea nuorukainen vilkaisee Cerathaan varoittavasti. Hänen ilmeensä tuntuu sanovan, että jos nainen nyt lörpöttelee ohi suunsa äsken käydystä lauseidenvaihdosta, niin siitä ei pitemmänpäälle hyvä seuraisi!

Ceratha helpottuu silminnähden kun herra kapteeni astuu sisään. Mitä hänelle oltaisiin tehtykään jos kapteeni olisi saapunut hetkeäkään myöhemmin?

Ceratha hiukan hätkähtää miesten nopeasta asentoon menosta ja huudosta, mutta irroittautuu kuitenkin vähän seinästä. Se olisi nyt turvallista kapteenin läsnäollessa.

Kapteeni jää kuin odottamaan Cerathaltakin jotain vastausta. Jos hän sanoisi asiasta kapteenille nyt niin hän varmaan saisi miehet jättämään hänet rauhaan. Silloin vaaleampi miehistä katsoo tätä tiukasti ja Cerathalle palaa mieleen uhkaus heittää tämä mereen. Nielaisten hän painautuu takaisin seinään ja kykenemättä sanomaan seuraavaa katsoen kapteenia silmiin. "E-ei meillä kai ole mitään ongelmaa sir.."

Näkyy selvästi että tyttö oikeasti haluaisi sanoa jotain. Cerathaa helpottaa kuitenkin kovasti kun miehet lähtevät varastosta hoitamaan töitänsä. Nyt hän on varastotilassa kaksin Keeblen kanssa. Mekon miehusta on hiukan tavallista alempana ja Ceratha vetää sen nopeasti ylemmäs. ". . . Kiitos kun tulitte sir."

Miehet lähtevät kiireen vilkkaa oikeiden töidensä pariin ja unohtavat siinä samalla kokonaan köyden, jota tulivat alun perin etsimään. Poistuessaan he vilkuilevat vielä varoittavasti Cerathan suuntaan. Ilmeet kertovat selvästi, että siitä mitä äsken tapahtui, on parasta olla puhumatta eteenpäin.

Don jää kahden kesken Cerathan kanssa. Hän katsoo kohteliaasti toisaalle, kun tyttö nykii mekkonsa etumusta ylemmäksi. ”Ei kestä”, hän vastaa, puhuen edelleen etupäässä seinälle. ”Tällä laivalla on paljon miehiä. Heidän seurastaan ei kannata hermostua, vaikka tietty varovaisuus… niin, varovaisuus ehkä on paikallaan.” Hän ei ole tottunut opastamaan nuoria naisia suojelemaan itseään maailman vaaroilta ja puhuu siksi hieman kankeasti. ”Jos jotain ongelmia sattuisi ilmenemään, niin kerro minulle.” Hän olettaa, että tyttö on vain säikähtänyt siitä, että miehiä ylipäänsä on tullut paikalle. Don ei ole naivi luonteeltaan, mutta hän kuvittelee silti, että hänen laivallaan vallitsee sen verran hyvä järjestys, ettei naismatkustajia heti ryhdytä ahdistelemaan.

Kapteeni vilkaisee Cerathan suuntaan ja havaitsee, että tyttö on saanut mekkonsa kohdalleen, joten hän katsoo jälleen avoimemmin tähän. Ennen kuin hän ehtii sanoa muuta, Thim Emell ilmaantuu paikalle kantaen kahta suurta vesiämpäriä käsissään. Lisäksi miehellä on erinäisiä muita esineitä, joten hän on lastattu kuin kuormahevonen.

”Kas tässä…” mies aloittaa, mutta havaitsee sitten kapteenin ja vaikenee yllättyneenä. Keeble viittaa häntä jatkamaan, joten Emell saa kielensä takaisin ja kääntyy puhumaan Cerathalle. ”Toin ensinnäkin vettä”, hän ilmoittaa ja asettaa molemmat suuret ämpärilliset lattialle. ”Kunnon kylpysoikkoa ei ole, mutta tämä on sentään lämmintä. Tässä on pyyhe.” Puosu tarjoaa vaaleaa kankaanpalasta Cerathalle. ”Sitten tässä on hiusharja ja sitä öljyä.” Lisää esineitä vaihtaa omistajaa. ”Se harja on kuulunut Chirin kaupunginjohtajan tyttärelle. Kapteeni varmasti muistaakin, kun tyttö matkusti isänsä kanssa Dankerilla Chiristä Elveriin pari kuukautta sitten?” Thim vilkaisee Keeblen suuntaan, joka nyökäyttää vähän päätään. Toki hän muistaa. Neito oli ollut niinkin lyhyellä matkalla merisairas ja pysytellyt lähinnä kannen alla. Emell jatkaa: ”Harjan kädensija lohkesi vähän, joten hän jätti sen jälkeensä. Samoin hän jätti tämän mekon.” Puosu näyttää Cerathalle syvän metsänvihreää pellava-asua. ”Hän, tuota… hän voi hieman huonosti se yllään, eikä enää kestänyt nähdä sitä silmissään sen jälkeen. Se on tietenkin pesty kunnolla! En raaskinut heittää tällaista poiskaan, mutten tiedä mitä sillä tekisi, kun minun likkani ovat niin isoja ihmisiä, etteivät ne tällaiseen sisälle mahtuisi. Saat sen, jos sinulla on sille käyttöä.”

Ceratha ei viitsi sanoa kapteenille mitään. Jos tämä ei erikseen kysy, niin hän välttyisi vaikeuksilta. Varovainen hän tulisi olemaan, hän ei missään nimessä halua törmätä tuohon kaksikkoon uudestaan...

"Jos jotain sattuisi ilmenemään, niin kerro minulle", kapteeni lisää. Pitäisikö Cerathan sanoa asiasta? Hän korjaa mekkonsa miehustaa vielä. Kun kapteeni kääntyy ja on sanomassa jotain ja kun Ceratha päättää että voisi hienovaraisesti vihjata miesten käytöksestä, saapuu herra Emell.

Kun herra Emell tulee sisään, Ceratha vaivaantuu kovasti tämän kantamuksista. Ei hän haluaisi olla vaivaksi ja näky näyttää siltä että hän on vaivaksi. "Olen pahoillani herra Emell, ei teidän olisi minun takiani tarvinnut tuoda kaikkea, en haluaisi olla vaivaksi.." tyttö sanoo perin huolestuneena siitä että herra olisi suorastaan joutunut kantamaan tälle kaikkea.

”Kunnon kylpysoikkoa ei ole, mutta tämä on sentään lämmintä. Tässä on pyyhe.” Puosu tarjoaa vaaleaa kankaanpalasta Cerathalle. Ceratha ottaa sen ja kiittää "Tämä riittää minulle enemmän kuin hyvin.."
”Sitten tässä on hiusharja ja sitä öljyä.” Ceratha ottaa nekin ja kiittää niiaten.

Kun Ceratha saa tietää harjan kuuluneen Chirin kaupunginjohtajan tyttärelle hän vaivaantuu entisestään. Raaskiiko Ceratha edes käyttää niin hienon ihmisen harjaa? Hän kiittää ja niiaa syvemmin. Vielä mekon saadessaan Ceratha oikein punastuu. "Kiitos hirveästi.. Teen kyllä töitä maksaakseni nämä jotenkin takaisin, lupaan.."

Ceratha katsoo mekkoa ja vetää otsatukan pois kasvoiltaan. Pieni hymy vaeltaa tämän kasvoille kun hän pyörähtää kauniin mekon kanssa kerran ympäri ja katsoo kuinka helma liehuu kauniisti.

"Peseydyn nyt.." tyttö sanoo viimein hymyillen. "Tulenko sen jälkeen puheillenne sir?" hän kysyy ja katsoo kapteenia.

Tyttö kiittelee kovin nöyrästi kaikesta saamastaan, mikä miellyttää kapteenia. Hänestä naisten kuuluukin olla kilttejä ja kuuliaisia. Don myöntää toki, että monet naispuoliset henkilöt saattoivat lisäksi olla älykkäitä ja urhoollisia, mutta paras osoitus älystä oli useimmin se, että ymmärsi käyttäytyä siivosti ja tottelevaisesti.

”Töitä sinä kait olet tullut tänne tekemäänkin”, puosu naurahtaa Cerathan kiitoksille. ”Ota nämä, jos sinulla suinkin on käyttöä. Kauheaa haaskuuta, jos tuostakin hameesta tulisi lattialuuttu sen takia, ettei kukaan sitä halua.”

Kapteeni ei sano tähän mitään. Hän katselee vaiti miten Ceratha pyörähtelee iloissaan mekko sylissään. Tytössä oli aran ulkokuoren alla myös ilon pilkahduksia. Hänellä on viehättävä hymy, Donahue ajattelee. Hän tekee jostain miehestä vielä joskus onnellisen…

…Ei sillä, että se minulle kuuluisi, hän lopettaa ajatuksensa. Äläkä varsinkaan vahingossakaan mieti häntä kylvyssä ilman rihman kiertämää! Välittömästi pari kyseisen kaltaista mielikuvaa nousee hänen mieleensä ja hän kurtistaa kulmiaan itselleen – ei suinkaan Cerathan kysymykselle, joka sattuu tulemaan samaan aikaan. ”Tule kun olet valmis”, kapteeni sanoo lyhyesti. ”Saattakaa hänet sitten luokseni, Emell.”

Don astelee paikalta. Jos hän olisi jokin eläin, hänen korvansa olisivat hermostuneesti luimussa ja häntä viuhtoisi puolelta toiselle. Eihän tästä tule mitään, jos sinä et osaa olla ajattelematta jotain pahuksen tyttölasta ilman vaatteita! Mikä ihme sinulla on!? Kapteeni tuijottaa tiivisti eteensä kävellessään laivansa kannelle. Sinä olet ollut liian kauan ilman seuraa, hän toteaa itselleen. Mutta ei se ole mikään syy ajatella mitä tahansa.

Thim Emell katsoo kapteeninsa perään ja pudistaa hivenen päätään. Hän tulee Keeblen kanssa toimeen paremmin kuin jotkut, ja mielestään tulkitsee tämän käytöstäkin kohtalaisen hyvin. Nyt hänestä tuntuu siltä, että mies ei ole aivan oma itsensä. Kenties kapteenin kannalta ei ollut hyvä ajatus ottaa tätä tyttöä laivalle – tai päinvastoin, kenties se nimenomaan oli hyvä ajatus.

”Peseydy rauhassa, minä vartoan sinua tuolla huutoetäisyyden päässä ja vien sinut sitten juttelemaan hänen kanssaan kun olet valmis”, puosu sanoo Cerathalle ja tarpoo pois varastotilasta odottelemaan, että tyttö olisi siistiytynyt.

//OU JEE. Selvisin peruskoulusta ja pääsykeskiarvokin oli hyvä (: ja nyt voin nauttia kesälomasta ja jännittää lukioon menoa :D//

Ceratha katselee kapteenia uudella tavalla. Nyt hän on huomannut kapteenin komeuden. "Hänellä on varmaan tyytyväinen vaimo jossain.." Sitten Ceratha katsoo punastuneena pois "Vaikkei se nyt minulle kuulukkaan..". Tämä ei voi olla totta, onko hän ihastunut kapteeniin? Hän yrittää kieltää itseään ajattelmasta kapteenia.

Yrittäen päästä eroon näistä ajatuksista, hän saa kapteenilta vastauksen ja nyökkää. Sitten herra Emell kertoo menevänsä ulkopuolelle, Ceratha nyökkää uudestaan. Häntä vaivaa se että vain ajattelee kapteenia. Ehkä tämä on ohimenevää?

Ceratha riisuutuu ja heittää vaatteet kauemmas. Sitten hän levittää öljyn hiuksiin ja alkaa harjaamaan niitä selviksi. Tässä kestää jonkun aikaa, mutta lopulta hiukset ovat aivan selvät. Sitten tyttö alkaa pesemään hiuksiaan ja vartaloaan. Hänestä on ihanaa kun pääsee viimein peseytymään. Onnekseen tyttö löytää varastotilasta jonkun miehen pudottaman parranajoterän. Hän vihaa ihokarvoja jonka takia hän mielellään ajelee ne säännöllisesti. Herra Emelliltä hän ei viitsinyt terää pyytää, häntä voitaisiin pitää hiukan outona. Niinpä Ceratha ajelee kaiken paitsi hiukset ja kulmakarvat. Tyytyväisenä hän vielä huuhtelee itsensä ja kuivaa. Sitten hän enää pukee ja harjaa hiuksensa selviksi.

Jos tyttöä äsken piti kauniina, niin nyt hän on vallan jumalainen. Pitkät, mustat ja silkkiset hiukset lainehtivat hänen ristiselkäänsä saakka, otsatukka siististi kammattuna pois silmiltä, kädet, jalat, kainalot ja muut sileinä ihokarvojen ajelun myötä, kaikki kauniit piirteet paremmin esillä ja mekko täydellisesti myötäillen tämän muotoja. Kauniimpaa tyttöä saa hakea, vaikka Cerathan käsityksen mukaan hän näyttää aivan yhtä normaalilta kuin kaikki muutkin. Hän laittaa vesiämpärit sisäkkäin ja öljyn ja saippuan sinne. Partaterän hän piilottaa varastotilaan seuraavaa pesua varten, kerää vaatteensa ja ottaa harjan mukaansa. Hän ottaa vaatteensa ja harjan syliinsä ja tulee ulos herra Emellin luo.

"En tiedä minne kaikki nämä tavarat menevät herra Emell.. Ämpärit ja saippua ja se öljy ovat vielä tuolla.. Vai menenkö nyt suoraan kapteenin puheille..?" Ceratha sanoo kohteliaasti ja hymyilee vähän. Hän ei selvästi itse tiedosta ylenpaattista kauneuttaan.

//Hienoa! Onnea peruskoulun selvittämisestä.//

Emell on odotellut rauhassa. Hän on omien tyttöjensä kanssa tottunut siihen, että kaikki aina kestää, eikä hän ole vielä ehtinyt edes pitkästyä, vaikka naisihmisen peseytyminen onkin huomattavasti hitaampaa kuin se nopea hutaisu, johon hän itse miehenä on tottunut. Nyt kun Danker on satamassa, ei Emellillä muutenkaan ole kiire. Merille päästyä tilanne muuttuisi.

Vanhempi mies panee myös merkille Cerathassa tapahtuneen muutoksen. On kuin tytön selkäkin olisi suoristunut ja ilme tullut valoisammaksi, kun tämä on saanut itsensä siistittyä ja kammattua. Hän on hyvin nätti tyttö, puosu ajattelee ja hymyilee ystävällisesti Cerathalle, vaikka hänen mielessään käväisee huolestunut ajatus: Mitenköhän tämän laivan nuoret miehet mahtavat tuollaiseen suhtautua?

”Tehän näytätte nyt sievältä”, Emell sanoo. ”Mennääns seuraavaksi tapaamaan sitä kapteenia ennen kuin hän hermostuu. Siinä on mies, joka ei malttaisi odotella turhia. Voitte siivota tavarat paikoilleen myöhemmin.”

Vanha merikarhu lähtee näyttämään Cerathalle tietä. He nousevat laivan mustaksi tervatulle kannelle ja lähtevät astelemaan kohden aluksen perää ja kapteenin hyttiä. Emell ei malta olla vähän kehaisematta laivaa: ”Danker voi näyttää vähän pieneltä, jos vertaa joihinkin suuriin kauppa-aluksiin, mutta neiti voi uskoa, että tätä laivaa ei kannata aliarvioida. Hyvällä tuulella tällä voi purjehtia seitsemän solmun nopeutta, eikä tee edes tiukkaa. Tämä on fregatiksi myös raskaasti aseistettu. Neiti näkee sitten itse, kun käy tykkikannella katsomassa. Ei kannata pelätä, että meidän kimppuumme käytäisiin kovin heppoisin perustein, sillä merirosvot ovat jo oppineet varomaan Dankeria.”

Laivasta jutustellessaan Emell on johdattanut Cerathan kapteenin hytin ovelle ja koputtaa siihen. Heidät kutsutaan sisään.

//Kiitos (://

"Anteeksi kun minulla kesti, normaalisti olisin paljon nopeampi, mutta olin hyvin likainen kun en ollut peseytynyt kunnolla aikoihin.." Ceratha hymähtää vaivaantuneesti. Hän on melkein yhtä nopea kuin miehet peseytyessään, mutta tällä kertaa hänen hiuksensa olivat aivan solmussa ja lika oli pinttynyt ihoon kiinni.

Hän jättää tavarat varastotilaan ja lähtee seuraamaan Emelliä. Miehiä ei näy kannella, missäköhän he ovat? Siihen Ceratha ei kuitenkaan tuhlannut aikaansa, hyvä vaan ettei joutunut kohtaamaan ketään.

Kun Emell selittää laivasta niin Ceratha hymähtää ja nyökkäilee. Oikeasti hänellä ei ole minkäänlaista ideaa miten kovaa laiva kulkee jos se kulkee "seitsämän solmun nopeudella", mutta hän ajattelee että on kohteliasta nyökkäillä. Ennenkuin hän huomaakaan, he ovat hytillä. Ceratha palaa halusta nähdä millainen kapteenin huone on.

Emell tuuppaa oven auki ja päästää Cerathan edellään sisälle huoneeseen. Tila ei ole valtava, sillä laivoilla käytettävissä oleva pinta-ala on aina kortilla, mutta sisustuksen puolesta huone hyvin kelpaa kapteenin asuinpaikaksi. Jos vartiostolla olisi nimetty lippulaiva, asema kuuluisi oikeutetusti Dankerille, joten sen julkisuuskuvaan – ja ulkomuotoon – on panostettu. Huonekalut on päällystetty tummalla sametilla ja pimeän tullen hienot messinkiset lamput on viritelty valaisemaan huonetta tavallisten kynttilöiden sijasta. Näin päiväsaikaan laivan perässä olevasta lasi-ikkunasta tulee sisälle riittävästi valoa, jotta ympärilleen näkee vallan hyvin, joten lamput ovat sammuksissa. Sivummalla seinän vierellä on siististi pedattu vuode.

Kapteeni itse istuu vaikuttavan, raskastekoisen kirjoituspöydän ääressä. Pöytä näyttää niin painavalta, että se tuskin liikahtaa kovemmassakaan sivutuulessa paikoiltaan tuumaakaan. Mies on ilmeisesti ollut syventyneenä papereihin, joita hänen edessään on pino, mutta Cerathan ja Emellin tullessa sisälle hän työntää työnsä syrjään.

Pöydällä on pystyyn tuettuna pieni maalaus iloisesta, tummatukkaisesta nuorehkosta naisesta, joka pitää sylissään hienoihin silkkeihin kapaloitua vauvaa. Toinen miniatyyripotretti esittää arviolta nelivuotiasta somaa tyttöä. Seinillä ei koristeita juuri ole. Kapteenista katsoen vasemmalla roikkuu maalaus Dankerista purjehtimassa merellä täysissä purjeissa – niin sanottu kapteenintaulu, joka esittää aluksen aina parhaimmillaan. Oikealla seinällä on noin metrin korkuinen rautainen risti.

Donahue nousee seisomaan, kun Ceratha astuu huoneeseen. Hän katsoo tyttöä muutaman sydämenlyönnin pituisen ajan aivan ääneti. Sitten hän heilauttaa kättään Emellin suuntaan. ”Kiitän, puosu. Voitte jättää hänet tänne.”

Emell pokkaa ja poistuu. Hän sulkee oven mennessään.

Ceratha katselee ympärilleen. Tämä on juuri sellainen huone jossa kapteenin luulisi asuvan. Vankka ja järjestyksessä. Ceratha hymähtää vähän sille miten hyvin huone ja kapteeni sopivat yhteen.

Onkohan kapteeni kovinkin rikas? Sametti ja lamput puhuvat puolestaan. Ei niin että Ceratha olisi rahan perään, mutta häntä vain kiinnostaa. Rautarististä hän ei ylläty. Mies on uskossa, tiedetään.

Cerathan katse pysähtyy viimein kahteen tauluun. Toisessa nainen ja vauva ja toisessa varmaankin sama lapsi hiukan isompana. Tyttö nielaisee ja katsoo niitä. Vaikka hän tietää ettei kapteeni ole hänestä varmaankaan kiinnostunut, oli tyttö vähän ihastunut tähän ja hiukan pettyy nähdessään että tällä on vaimo ja lapsi. Tai niin hän olettaa.

Ceratha katsoo kapteenia silmiin ja tämä katsoo takaisin. Vaikka aika kestää vain pari sydämmenlyöntiä, tuntuu aika paljon pidemmältä. Kun kapteeni pyytää Emelliä poistumaan, katsoo Ceratha Emelliä hiukan hermostuneena. Hän jäisi taas kapteenin kanssa kaksin ja ties mitä hän ajattelisi. Emell kuitenkin lähtee nopeammin kuin tuli ja Ceratha ja kapteeni jäävät hyttiin. Hitaasti Ceratha kääntyy kapteeniin, hiukan vaivaantuneena ja hymähtää. "Halusitte nähdä minut sir..?"

Don istuutuu takaisin pöytänsä ääreen ja vetää eteensä laivan lokikirjan. Hän taittelee sen välistä esille paperin. ”Lain mukaan minun täytyy pitää yllä ajantasaista listaa alukseni miehistöstä”, hän sanoo paperia katsoen. Hänestä tuntuu huomattavasti helpommalta puhua joko seinille, esineille tai tyhjälle ilmalle sen sijaan, että katselisi suoraan Cerathaan. Nyt kun tyttö on tullut kylvystään ja saanut hiuksensa kammattua, tämä on suorastaan häkellyttävä ilmestys. Kapteeni on harvoin kovin vaikuttunut kenestäkään hameniekasta ja on siinä rajoilla häiritseekö vai kiinnostaako Cerathan viehättävyys häntä – mutta ainakaan hän ei voi olla huomaamatta sitä. Minä olen jo luvannut ottaa hänet laivalle, joten en voi perääntyä tässä vaiheessa. Hän seilaa mukana, kunnes saan järjestettyä hänelle jonkin soveliaan palveluspaikan, kuten lupasin. Minun ei tarvitse olla tekemisissä hänen kanssaan, jollen halua. Hän ei vaikuta minuun mitenkään!

Keeble poimii kynän käteensä ja ruuvaa sitten mustepullon korkin auki. ”Ceratha Narciq Everlycin tytär”, hän toteaa. ”Niinhän nimesi kuului? Kirjoitan sen tähän listaan ylös, jos…”

Mies tuntuu hivenen epäröivän ja kynän kärki pysähtyy paperin yläpuolelle. Hän katsoo nyt Cerathaan. ”…jos todella haluat jäädä. Ymmärräthän sinä, että tämä on sota-alus. Viime aikoina merillä on ollut rauhallisempaa ja Danker on toiminut lähinnä partiointitehtävissä, mutta aika ajoin me kohtaamme merirosvoja.” Seuraa lyhyt tauko. ”Minä en pysty täysin takaamaan sinun turvallisuuttasi, en lyhyelläkään matkalla. Jos päätät jäädä alukselle, saat erivapauden lopettaa palveluksesi missä satamassa tahansa. Olet nainen, eikä sinulla ole koulutusta tällaiseen elämään, joten en voi käskeä sinua jäämään mahdollisesti vaarallisiin olosuhteisiin.”

Kapteeni pyörittelee kynää kädessään ja pohtii mitä hän mahtaisi ajatella, jos Ceratha päättäisi sittenkin jäädä maihin äskeisen puheen pelottamana. Olisiko hän helpottunut? Kenties. ”Kuinka vanha sinä olet?” hän kysyy yllättäen. Hän on huono arvioimaan naisten ikiä. Jos häneltä kysytään saattaisi Ceratha olla mitä tahansa kuudentoista ja kahdenkymmenen väliltä.

Ceratha katsoo kapteenia kun tämä selailee papereita ajatuksissaan. Hän pistää merkille ettei tämä puhu suoraan Cerathalle vaan pikemminkin seinälle.. Miksi ihmeessä? Se tuntuu jotenkin hyvin kylmältä.

Kapteenin selvittäessä tilannetta Cerathalle, tyttö muistaa herra Emellin sanat: "Tämä on fregatiksi myös raskaasti aseistettu. Neiti näkee sitten itse, kun käy tykkikannella katsomassa. Ei kannata pelätä, että meidän kimppuumme käytäisiin kovin heppoisin perustein, sillä merirosvot ovat jo oppineet varomaan Dankeria.” Tyttö miettii hetken. Jos hän joutuisi tappelun keskelle, hän voi sen jälkeen lopettaa. Olisi sekin parempi kuin jäädä yksin tähän outoon kaupunkiin.

Ennenkuin Ceratha ehtii ilmoittaa sulkakynää pyörittelevälle kapteenille päätöksensä, ehtii tämä kysyä tytön ikää. Pitäisikö hänen sanoa 18..? Ei, ikinä ei täydy valehdella jos ei veitsellä uhata. "Olen 17-vuotias sir. Täytän 18 kasvukauden seitsämännellä viikolla." Ceratha sanoo lopulta. "Ja kyllä, olen aivan varma että haluan tulla laivalle töihin sir."

Tyttö siis tosiaan oli melko nuori. Kapteeni huoahtaa kevyesti. ”Hyvä on”, hän sanoo ja laskee kynän paperille. Hän kirjoittaa nopeasti, huolellisesti ja tiiviillä käsialalla Cerathan nimen paperille ja merkitsee sen perään kotipaikaksi Felin. Tyttö ei toki ollut sieltä oikeasti kotoisin, mutta koska orvolla ei parempaakaan kotia ollut, kelpaa tämä satama paremman puutteessa. Kaupungin nimen jälkeen hän vielä kirjoittaa sulkuihin: ei sot. koul. Kukaan tuskin muutenkaan odottaisi, että joku nainen olisi saanut sotilaskoulutusta – ajatus oli aivan hullunkurinen – mutta Keeblestä on parempi kirjoittaa kaikki oleelliset asiat ylös. Se tekee niistä virallisempia.

Hän siirtää paperin syrjään, nousee sitten pöytänsä takaa ja kiertää Cerathan luokse. ”Tervetuloa sitten alukselle, Ceratha”, hän sanoo. ”Toivon, että viihdyt. Toivon myös, että et pidä minua epäkohteliaana, kun käytän etunimeäsi. Sillä seudulla, josta olen kotoisin, nuoria ja naimattomia ihmisiä tavataan sinutella.” Poikkeuksen tietysti muodosti tässä, kuten monessa muussakin asiassa, aatelisto. Donahuella on muistikuva siitä, että hänen sisarensa oli kaikille Lady Krystah heti sen jälkeen, kun tyttö oli oppinut kävelemään. Ei sillä, että Krystah olisi lapsena käyttäytynyt kuin jokin lady. Kapteeni vilkaisee hivenen työpöydällään olevaan maalauksen naiseen, joka hymyilee hilpeästi vauva sylissään. Sisar oli aina enemmän tullut heidän äitiinsä.

”Seuraavaksi meidän pitäisi puhua palkastasi”, hän jatkaa kiinnittäen huomionsa jälleen Cerathaan.

Ceratha ei viitsi urkkia mitä kapteeni vihkoonsa raapustaa vaikka häntä vähän kiinnostaakkin. Hän osaa lukea jonkun verran, mutta tahtoisi kovasti oppia lisää.

Cerathan ajatukset keskittyvät taas kapteeniin. Hän ei ymmärrä miten noin virallinen ja jäykkä ihminen kiinnostaa häntä niin suuresti. Kapteenissa on jotain hyvin mielenkiintoista ja on myönnettävä että Cerathaa miellyttää tämän komeus. Mutta miksi? Ei siitä kuitenkaan tulisi mitään. Ceratha katsoo taas niitä kahta taulua pöydällä. "Kuka hän on..? Hän on hyvin kaunis.." Ceratha hymähtää ja näyttää varovasti taulua jossa on nainen sylissään vauva. Hän ei viitsi suoraan kysyä onko hän kapteenin vaimo, kapteeni voisi päätellä siitä jotain.

"Kyllä minua saa sinutella sir. Olisi pikemminkin outoa jos minua ei sinuteltaisi." tyttö sanoo ja hymähtää.

"Palkkaa..?" Ceratha hämmentyy lopullisesti ja näyttää hämmennyksessään äärettömän suloiselta. "Sehän nyt olisi aivan likaa sir.. Olette kovin ystävällinen kun otitte minut laivallenne töihin ettekä jättänyt yksin satamaan. Lupasitte minulle vielä jostain satamasta säädyllistä työtä. Kyllä minusta te olette jo antaneet minulle enemmän kuin tarpeeksi.." tyttö sanoo ja hymyilee.

Ceratha näyttää erittäin herttaiselta hämmentyessään, sen Donahuekin huomaa. Hän päättää pysytellä asiallisella linjalla ja olla ihmettelemättä mielessään sen enempää sitä, miten suloiselta tyttö vaikuttaa. ”Toki minun pitää maksaa sinulle jotain”, hän toteaa virallisesti. ”Nuorempi matruusi tienaa kolme rautakolikkoa viikolta… sitten on tiettyjä vartioston maksamia lisiä, mutta koska sinä et ole sotilaspalveluksessa, niin sanoisin, että kolme kolikkoa on kohtuullinen summa. Lisäksi saat ylläpidon laivalla.”

Kun Ceratha osoittaa pöydällä olevaa muotokuvaa, Don kääntyy uudestaan vilkaisemaan kohti maalausta. ”Hän on minun sisareni”, mies sanoo. Katsoessaan pientä taulua hänellä on kasvoillaan ilme, joka on omituinen sekoitus toisaalta hellyyttä, toisaalta tyytymättömyyttä. Hän on hetkisen vaiti ja jatkaa sitten yllättäen: ”Hän on siinä poikansa kanssa. Tuo toinen lapsi on hänen tyttärensä Chanossa. Minä olen hänen kummisetänsä. Krystah halusi, että pidän näitä kuvia esillä, jotta…”

'…jotta sinä muistaisit, että sinulla on perhe’, sisko oli sanonut antaessaan maalaukset. ’Don kulta, sinä olet varmasti hyvä vartiomies, mutta ei sinun silti tarvitse elää koko elämääsi sille asialle. Palaisit kotiin, ja ottaisit vaimon itsellesi…'

”…jotta muistan kirjoittaa heille kuulumisia”, kapteeni lopettaa lyhyesti. Hän tulee ajatelleeksi, että on hieman omituista, että hän on esitellyt Cerathalle sisarensa perheen, muttei ole edes maininnut omaa etunimeään. Toisaalta, mitäs tyttö sillä tiedolla tekisikään.