Chasanda seurasi vierestä, kun Mir ryhtyi penkomaan varmoin ottein laukun sisältöä. Chasanda ei voinut olla vilkuilematta ympärilleen vähän väliä. Merihaltia ei voinut käsitää, miten keiju pystyi noin hyökkäämään toisen omaisuuden kimppuun.

Jollain tavallan Chasanda tunsi kuitenkin pientä pettymystä ja hämmästystä kun huomasi, ettei laukku sisältänyt tosiaankaan mitään pelastamisen arvoista. Pari pikkukolikkoa ja kasvio. Tuntui oudolta, että kukaan vaarantaisi henkensä moisen takia.

Chasandan toinen kulmakarva nousi mietteliäästi ylöspäin keijun purskahtaessa nauruun. Merihaltia kuuli Vindirin huutavan kauempaa, mutta ei välittänyt siitä vaan kumartui keijun puoleen. "Velipoika?" Chasanda toisti hölmistyneenä. Oliko tämä keiju tässä Vindirin veli? Olipas tämä sattuma, vai voisiko tätä sattumaksi enää kutsua?

"Onko Vindir siis siis sinun veljesi?" Chasanda kysyi uudelleen. "En olisi lainkaan arvannut. Ajatella, sinä etsit kokoajan hänen laukkuaan etkä tajunnut kenen laukku oli kyseessä!"

//Huh huh, sori kun kesti. Olen ollut ihan jäässä eikä pelaaminen ole innostanut, tästäkin tuli näin lyhyt. Sori.//

"Ei voi olla totta!" Mir nauroi taas. "En olisi lainkaan arvannut. Ajatella, sinä etsit kokoajan hänen laukkuaan etkä tajunnut kenen laukku oli kyseessä!" Mir oli Chasandan kanssa täysin samaa mieltä. "Tämä on suoraan sanottuna liian sattumanvaraista ollakseen sattumaa. Kun lähdin kotoa Geranista, Vidir oli vielä aivan lapsellinen kakara. Lenteli ympäri taloa vakoillen muita palvelijoita ja antoi siitä sitten raportteja vanhemmille", Mir muisteli veljeään. "Katsos näitä kortteja. Minä annoin nämä hänelle", Mir kertoi Chasandalle ja näytti tarokkikortteja. "Se pöljä opetteli ennustamaan näistä."

"Hei?! Löytyikö se?!" Vindir huusi uudestaan. Hän ei vieläkään nähnyt kuonakasan taakse ja se alkoi ketuttaa häntä.

// Eipph mitään ^^' Itsestänikin tuntuu, että tämä peli on vähän hidastempoista... :/ //

"Eihän sitä koskaan voii tietää, mitä kohtalo heittää eteen", Chasanda sanoi hymyillen. Hänen mielestään tapahtuma oli oikeastaan aika ironinen. Mir oli löytänyt aivan sattumalta veljensä, jossa oli ollut erossa luultavasti aika kauan aikaa. Chasanda ei tiennyt mikä oli sisarusten välinen suhde, mutta ei hän ainakaan uskonut heidän verivihoissa olevan.

Vindirin huutaessa jälleen heidän peräänsä, Chasanda hätkähti jälleen. Hän ei pystynyt enää hillitsemään itseään, vaan sanoi Mirille, että heidän pitäisi palauttaa laukku heti. Chasanda astui Miristä välittämättä kuonakasan takaa pois Vindirin näkyville. "Kyllä löytyi!" hän huikkasi Vindirille. "Tuomme sen sinulle aivan kohta."

//Niinpä, voitaisiinkin päättää tämä pian. Haluaisin saada Vindirin vapaaksi siihen yhteispeliin.//

Vindir ei muistanut milloin oli viimeksi kuullut mitään niin mukavaa, kuin Chasandan kertoessa että laukku oli löytynyt. "Mahtavaa! Kiitos Chas-neiti! Kiitokset myös sille keijulle joka on siellä kanssanne!" Vindir huusi Chasandalle. Jos hänellä olisi ollut voimia, hän olisi hyppinyt ilosta ja tehnyt muutamat silmukat ilmassa lennellen, mutta nykyisessä tilanteessaan hän pystyi vain huokaisemaan helpotuksesta. Muutama ilonkyynelkin vierähti hänen silmistään, kun kaikki oli taas hyvin.

"Minun ei varmaan kannattaisi tulla tuonne Vindirin luokse", Mir sanoi Chasandalle hiukan ujosti. "Katsos kun minä lähdin kotoa, minä... Tuota noin, hiukan... No, suoraan sanottuna mahtailin, että menen Mihteriin rikastumaan. Olisi aika noloa, jos Vindir saisi tietää, että olenkin täällä vain tarjoilijana." Mir selitteli ja punastui. "Kai ymmärrät mitä tarkoitan?" Mir kysyi.

Chasanda kääntyi Miriä päin tämän puhuessa. "Tajuan kyllä mitä tarkoitat", Chasanda nyökkäsi. "Mutta en voi olla ihmettelemättä että annat moisen seikan häiritä. Voisi varmaan kuvitella, että haluaisit jutella veljesi kanssa kun kerran olet ollut hänestäniin kauan erossa."

Chasanda lähti viemään laukkua Vindirille. Hänen kasvoilleen levisi vieno hymy, kun keiju kiitti häntä ja toista keijua.

Chasanda näki majatalonisännän kauempana seisoskelemassa, ja silloin hän vasta muisti mitä hän itseasiassa täällä toimitti. Heti hänen mieleensä pyrki ajatus, että mahtaisikohan majatalonisännällä olla enää varaa palkata häntä, sillä varaston uudelleenrakentaminen veisi varmasti rahaa. "Mitenköhän mahtaa ollaminun työpaikkani laita", Chasanda sanoi Vindirille.

"No on se kai noinkin", Mir naurahti hiukan, "mutta minä häippäisen silti. Tule joskus käymään tuolla majatalossa. Minäkin voisin tulla tänne sinua moikkaamaan joskus", Mir heilautti kättään Chasandalle, "Näkemisiin!" Sitten hän lensi pois.

Vindir hieman kummasteli, kun toinen keiju vain lensi pois. Hän aikoi kysyä sitä, mutta unohti, kun Chasanda antoi hänen laukkunsa takaisin. Vindir alkoi heti penkoa laukkuaan ja huomasi ilokseen, että kaikki tavarat olivat tallessa. "Kiitos tosi paljon Chas-neiti", Vindir kiitti vielä kerran ja rutisti laukkuaan sylissään. "Mitenköhän mahtaa olla minun työpaikkani laita." Vindir kummasteli hiukan Chasandan kysymystä. Hän ei käsittänyt, miksi Chasanda mietti työpaikkansa pitämistä. "Mitä siitä? Totta kai sinä saat pysyä täällä töissä. Dobbson on hyvä tyyppi", Vindir vastasi iloisesti hymyillen ja haukotteli. Nyt kun laukku oli saatu takaisin, iski väsymys Vindiriin aika vahvasti.

Chasanda pysäytti askeleensa kun Mir sanoi lähtevänsä. "Mielelläni tulen tapaamaan sinua joskus", hän sanoi. "Nähdään", hän vielä lisäsi ennenkuin Mir levitti siipensä ja lähti lentämään poispäin.

Chasanda kääntyi takaisin Vindirin puoleen. "No minä vain ajattelin", Chasanda sanoi kun Vindir ihmetteli miksi hän kysyi sellaista asiaa kuin työpaikan säilymistä.

Chsanda hieraisi hiuksiaan ja huomasi, että ne alkoivat jo olla täysin kuivat. Se tarkoitti, että hänen olisi aika pulahtaa meressä pikapuoliin. "Minun täytyisi palata mereen", hän sanoi Vindirille.

//Sori kun kesti näin kauan. Aluksi minulla ei inspannut yhtään ja sitten en vaan kehdannut vastata kun oli jo kestänyt niin kauan. Anteeksi *kumarrus*//

Vindiriltä pääsi iso haukotus. Hän ei vieläkään jaksanut liikkua, joten hän nukahtaisi pian. "Palata mereen? Ai siis kastautumaan. Joku sanoi että kuivetutte helposti", Vindir muisteli. Hänen aivonsa eivät oikein toimineet ja hän ei muistanut nimiä, aikoja eikä paikkoja. "Nährään sitten kohta", Vindir sanoi Chasandalle ja otti mukavamman asennon, varoen siipiään. Se nyt vielä puuttuisi, että hän taittaisi ne nukahtaessaan.